Luonnon monimuotoisuus on kuuma keskustelunaihe kaupunkisuunnittelussa, mutta sanoista tekoihin on vielä matkaa. Mitä käytännön toimia luontokadon pysäyttämiseksi voidaan tehdä kaupunkiympäristössä, ja miten kaavoitus ja alueidenkäytön suunnittelu voivat tukea tätä? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Luonnonvarakeskuksen ja Strategisen tutkimuksen neuvoston seminaarissa.

Luonnonvarakeskuksen ja Strategisen tutkimuksen neuvoston järjestämä seminaari ekologisen kytkeytyvyyden huomioimisesta alueidenkäytön suunnittelussa 11.11.2024 pureutui kaavoitusta ohjaavaan maankäyttö- ja rakennuslakiin, jota uudistetaan parhaillaan ympäristöministeriön toimesta. Tilaisuuden keskeinen viesti oli, että alueidenkäytön suunnitteluun tarvitaan luontokadon pysäyttämisen tueksi lisää tietoa tavallisen luonnon merkityksestä.

Tavallisen luonnon eli arkivihreän merkitys sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä jää usein vähälle huomiolle alueidenkäytön suunnittelussa, sillä luontoselvityksissä ja -kartoituksissa korostuvat suojelluiksi tai vaarantuneiksi luokitellut lajit ja luontotyypit. Näiden arkisten ja yleiseksi miellettyjen luontotyyppien merkitys luonnon kokonaishyvinvoinnin kannalta on kuitenkin oleellinen, sillä ne vahvistavat eri luontoalueiden keskinäisiä verkostoja – toisin sanoen ekologista kytkeytyneisyyttä.

Tilaisuuden aloituspuheenvuoron pitäneen Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Atte Moilasen mukaan oleellista olisi siirtää huomio yksittäisten lajien tarkastelusta kohti laajempaa luontotyyppien verkostojen vahvistamista. Moilasen mukaan kytkeytyvyys on lajikohtaista, mutta sen puute johtuu ihmisen toiminnasta. Alueidenkäytön suunnittelua on totuttu tekemään ihmislähtöisestä näkökulmasta rakentaminen ja taloudelliset intressit edellä.

Samoin kaupunkeja on perinteisesti suunniteltu ensisijaisesti ihmisiä varten, mutta nyt muiden lajien tarpeita on alettu ottaa yhä enemmän huomioon.

Kaupunkisuunnittelussa orastaa biodiversiteettikäänne


MUST-tutkimushankkeessa työskentelevän Tampereen yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori
Juho Rajaniemen mukaan luontokadon hillitseminen on noussut yhdeksi kaupunkisuunnittelun pääteemaksi. Rajaniemen sanoin “biodiversiteetti on nyt kuuminta hottia”.

Teot kuitenkin vielä odottavat, sillä tähän asti trendi kaupunkisuunnittelussa on ollut päinvastainen. Kaupunkialueilla läpäisemättömien pintojen määrä on lisääntynyt ja kasvillisuuden määrä puolestaan laskenut. Rajaniemen mukaan muutoksia positiiviseen suuntaan on kuitenkin havaittavissa:

“Elonkirjon tärkeyden ymmärtäminen toivottavasti ohjaa kaupunkisuunnittelua kestävämpään ja monilajisempaan suuntaan. Tässä voivat olla avuksi uudet kaavoitusmerkinnät, joilla voidaan osoittaa esimerkiksi ekologista kytkeytyvyyttä tukevia ekologisia kehittämisvyöhykkeitä ja ekologisen kompensaation alueita.”

MUST-tutkimushankkeen varajohtaja ja Turun yliopiston apulaisprofessori Nora Fagerholm puolestaan korosti puheenvuorossaan monilajisen oikeudenmukaisuuden sekä lajien eri tarpeiden huomioimista kaupunkisuunnittelussa. Fagerholmin mukaan:

“Uudistavaa olisi ajatella, miten kytkeytyneisyyttä mallinnetaan sekä ekologisesta että virkistyskäytön näkökulmasta, sekä miten voimme huomioida ihmisten ja muiden lajien eriävät tarpeet. Esimerkiksi sammakolle saman maiseman kytkeytyneisyys näyttäytyy hyvin erilaisena kuin linnulle”

Kuvassa kaksi leveästi hymyilevää tutkijaa. Vasemmalla pitkä mieshenkilö ja oikealla keskipituinen naishenkilö tummissa vaatteissa. Miehellä tummansininen kauluspaita ja musta tukka. Naisella harmaa neule, jonka alla graaffinen paita vihreän ja harmaan eri sävyissä, ruskea olkapäille laskeutuva tukka ja mustat silmälasit. Kumpikin hymyilevät iloisesti.

Must-tutkijat Juho Rajaniemi ja Nora Fagerholm

Rajaniemi ja Fagerholm korostivat muiden tilaisuudessa puhuneiden tutkijoiden tapaan arkivihreän merkitystä myös ihmisten hyvinvoinnille. “Esimerkiksi Fan ja Baharumin (2024) tutkimuksen mukaan jo pelkän vehreän luontokuvan katselu laskee tutkitusti stressitasoja”, Rajaniemi huomautti.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tänä syksynä voimaan astunutta EU:n ennallistamisasetusta, jonka pohjalta ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa. Nähtäväksi jää, kuinka ennallistamisasetus saadaan tuotua kuntien ja maakuntien alueidenkäytön suunnitteluun ja alueellisiin strategioihin. Poliittisia päättäjiä ei siis tule unohtaa, sillä lopulliset päätökset alueidenkäytön ja kaupunkisuunnittelun suhteen tehdään kuntien ja maakuntien valtuustoissa.

 

 

Teksti: Sofia Suomalainen, Demos Helsinki
Kuvat: Agustin Garagorry, Sofia Suomalainen

Lähteet:
Fan & Baharum (2024). The effects of digital nature and actual nature on stress reduction: A meta-analysis and systematic review.

Share