Lahden kaupunki järjesti vuoden 2026 Luontofoorumin. Tässä kirjoituksessa pohditaan kolmannen Luontofoorumin antia erityisesti maakunnallisten LUMO-ohjelmien ja niiden kautta vahvistettavien sekä ekologisten että virkistyskäytön verkostojen näkökulmasta.

Luontofoorumeista on muodostunut vuosittainen kohtaamispaikka luontokadon pysäyttämistä edistäville toimijoille. Tänä vuonna Lahden Sibeliustalolla olikin runsaasti tilaa vuoropuheluille suurella lavalla, teemasessioissa ja varsinaisen ohjelman väliajoilla ja jälkeen.

Keskustelujen pohjana oli vuonna 2025 laadittu Suomen 10 suurimman kaupungin julkilausuma luontokadon pysäyttämisestä. Keskusteluissa korostui käytännön työn edistäminen yhteisen tahdon pohjalta. Yleisesti ottaen koimme, että keskustelun sävy oli sekä vakavampi (esimerkiksi yhteisten metsien vastuuta käsitelleessä paneelikeskustelussa) että päättäväisen toimelias. Tämä näkyi esimerkiksi kaupunkien luontotyön monipuolisuutta esittelevissä videotervehdyksissä ja erityisesti luonnonarvomarkkinoihin liitetyssä lupauksessa muutoksesta. Ohjelmassa annettiin paljon huomiota hyvien esimerkkien jalostamiselle kattaviksi ja tehokkaiksi ratkaisuiksi. Tähän keskusteluun me kirjoittajat toimme oman osamme.

Järjestimme teemasession maakunnallisista luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmista eli LUMO-ohjelmista. Priodiversity LIFE-hankkeessa mukana olevien elinvoimakeskusten asiantuntijat Jussi Jyväsjärvi ja Maija Mussaari sekä Turun kaupungin Tanja Ruusuvaara-Koskinen ja MUST-tutkimushankkeen varajohtaja professori Nora Fagerholm alustivat tilaisuuden keskusteluosuuden, jonka jälkeen MUST-hankkeen Valtteri Aaltonen ja Kari Jalonen fasilitoivat dialogin osallistujien kesken.

Alustuksissa käytiin läpi, että luontokato on samanaikaisesti sekä paikallista ja alueellista että kansallista ja globaalia, ja että eri lajien elinympäristöt rakentuvat paikallisten ja alueellisten ekologisten yhteyksien varaan. Paikallinen verkosto muodostaa pienimmän elinkykyisen palikan koko maapallon kattavissa verkostoissa. Maakunnalliseen näkökulmaan kuuluvat havainnollistavat kartat ja tieto alueellisesti merkittävien ekologisten ja virkistyskäytön verkostojen monilajisesta yhteiselosta ja kytkeytyneisyydestä. Luontoverkostojen ennallistaminen ja ylläpitäminen edistävät näitä ja tarjoavat siten rakennuspalikoita parempaan huomiseen.

Teemasessioon osallistui noin 100 luontofoorumilaista laajalla kirjolla erilaisia taustoja. Monet olivat tulleet paikalle oppimaan maakunnallisesta luontotyöstä. Maakunnallinen ja siten ylikunnallinen näkökulma tuntuu olevan monelle vielä vieras, joten työtä on jatkettava ja tuettava laajentuvana keskusteluna.

Tekemistä siis vielä on, että maakunnalliset LUMO-ohjelmat saadaan vahvemmin mukaan kuntarajat ylittävään luontotyöhön. Tämä edellyttää hallinnontasojen ja -alojen välistä yhteistyötä. Keräsimme tilaisuudessa osallistujilta ajatuksia maakunnallisen LUMO-työn vahvistamiseen. Tärkeitä, mutta vaikeita kysymyksiä yleisesti luonnon monimuotoisuustyön vahvistamisessa ovat:

• Kenen olisi paras koordinoida maakunnallista toimintaa?
• Miten turvata luontotoimien riittävää ja toimintaan kannustavaa resursointia?
• Millä tavoin päättäjät saadaan turvaamaan monilajista yhteiseloa paikallisesti ja alueellisesti entistä aktiivisemmin?
• Millä tavoin uudistuva alueidenkäyttölaki turvaa viherverkoston kehittämistä sekä ekologisesta että virkistyskäytön näkökulmasta maakuntakaavoituksessa?

Teemasessiomme ja muun Luontofoorumin ohjelman yhteydessä käydyissä keskusteluissa kaikui huoli yhteiskunnan tilasta, jossa on yhä enemmän lyhytjänteisyyttä ja epävarmuutta. Jatkuvuutta tuovat pitkät projektit, kuten MUST-tutkimushanke ja Priodiversity LIFE-hanke. Epävarmoina aikoina näkyvä tieto onnistumisista luontokatoa pysäyttävässä toiminnassa luo toivoa ja kannustaa yhteistyöhön, mikä näkyi myös teemasessiomme vastauksissa:

“Maakuntarajat ylittävä yhteistyö on hieno asia ja herättää toivoa. Verkostojen saaminen kartalle on tosi tärkeää. Uusien elinympäristöjen luominen verkostojen kasvattamiseksi tärkeää. Kartat voivat auttaa työssä kun esimerkiksi pitää miettiä mitä vahvistetaan” (Teemasession osallistujan vastaus)

Maakunnalliset LUMO-ohjelmat tarjoavatkin mahdollisuuksia oppimiseen, yhteistyöhön ja uusien yhteyksien luomiseen, niin ihmisten kuin elinympäristöjen välille.

Ekologisten yhteyksien osoittamisen lisäksi nyt onkin otollinen aika laajalle keskustelulle tarvittavista ratkaisuista. Ensi keväänä käydään eduskuntavaalit, joiden pohjalta muodostettu hallitus ja hallitusohjelma sanelevat monella tapaa myös luontotyön reunaehtoja ja millaisia jatkuvuuksia kotitalouksissa, yrityksissä, kunnissa, alueilla ja valtionhallinnossa on luontokadon pysäyttämiseen ja monilajisen yhteiselon rakentamiseen. Vuoden 2027 Luontofoorumi järjestetään Turussa. Silloin on jo saatu jonkinlainen käsitys siitä, millaiset puitteet luontokadon pysäyttämiselle Suomen eduskunta ja seuraava hallitus vuosille 2027 – 2031 tulevat antamaan.

Teemasession järjestäjät ja tämän blogikirjoituksen kirjoittajat edustavat Priodiversity LIFE -hankkeen alueellisia elinvoimakeskuksia (Pohjois-Suomi, Itä-Suomi, Sisä-Suomi, Kaakkois-Suomi ja Lounais-Suomi) sekä MUST-tutkimushanketta.

Teksti: Valtteri Aaltonen, Kari Jalonen, Nora Fagerholm, Maija Mussaari, Tuulia Lahtinen, Jussi Jyväsjärvi, Ninni Saarinen, Pekka Heikkilä

Valokuva: Antti Sihlman