Tammikuussa 2025 joukko Syken ja Helsingin yliopiston tutkijoita tapasi Functionally connected? -verkostoitumistilaisuudessa Viikissä. Tilaisuudessa keskustelimme mm. tieteentekijöiden tarpeesta viestiä aktiivisesti uusimmista ekologisen kytkeytyvyyden tutkimustuloksista ja sovittaa tutkimuksen tuloksia käytännön suunnittelutyöhön yhteiskunnassa.
Edistämme MUST-hankkeessa monilajista siirtymää, jossa tavoitteena on ekologisen, useita lajeja samanaikaisesti huomioivan kytkeytyvyyden liittäminen osaksi päätöksentekoa. Selvitämme, miten erilaisten lajien kytkeytyvyyttä voidaan hahmottaa ja ottaa huomioon osana monimuotoista kaupunkien alueidenkäytön suunnittelua. Tätä samaa kysymystä tarkasteltiin aiemmin marraskuussa 2024 järjestetyssä Strategisen tutkimuksen tilaisuudessa Helsingissä sekä Turun MAL-verkoston asiantuntijoiden ja MUST-tutkijoiden tapaamisessa joulukuussa 2024.
Tammikuun Functionally connected? -tilaisuudessa keskeisenä haasteena nähtiin ekologisen kytkeytyvyyden luonne ja tarkka määrittely. Ekologinen kytkeytyvyys on lajikohtaista ja siten vaikeasti yleistettävää tietoa lajiyksilöiden liikkumisen edellytyksistä paikasta toiseen (tutkimuskielessä: lajien dispersaali). Liikkumista tukevat maiseman ominaisuudet ovat siten olennaisessa osassa, kun arvioidaan kunkin maantieteelliseen alueen laatua eri lajien elinolosuhteiden kannalta.
Lajikohtaisesta kytkeytyneisyysanalyysista kohti monilajista kytkeytyvyyttä
Ekologinen kytkeytyvyys on vahvasti lajikohtainen piirre – maisema, joka edistää monessa eri luontotyypissä viihtyvän nisäkäslajin liikkumista paikasta toiseen, ei välttämättä olekaan sopiva tiettyyn luontotyyppiin sopeutuneiden perhosten siirtymiselle. Kun tarkasteltavia lajeja on tuhansia, eri lajien ja niiden ekologisten piirteiden yhdistämisen tarve kertaantuu nopeasti.
Kytkeytyvyystietoa voidaan tuottaa hyvin eri näkökulmista ja eri mittakaavoilla; tilaisuudessa kuulimme Syken erikoistutkija Yanjie Xun lintujen muuttoreittien tutkimuksesta, joka luo ymmärrystä luonnon kytkeytyvyydestä isossa, jopa mantereiden välisessä kuvassa.
Tutkija Matthew Dennis puolestaan kertoi Manchesterissa tehdystä tutkimuksesta, jossa isojen nisäkäslajien kytkeytyvyyttä oli tarkasteltu kaupunginosatasolla siten, että paikallinen konteksti ohjasi valittua tutkimusmenetelmää ja mittaristoa. Näin tuotettiin paikalliset ominaispiirteet huomioiva tarkastelu nisäkäslajien kytkeytyvyysvaatimuksista. Tämänkaltainen paikallisiin ominaispiirteisiin perustuva ‘case by case’ -tutkimus vaatii kuitenkin räätälöidyn ja fokusoidun, eli paljon resursseja, tarkkaa lajikohtaista tietoa ja tietokoneprosessointia vaativan analyysiasetelman.
Miten siis viedä lajikohtaiset kytkeytyvyysanalyysit kohti yleistä arviota maiseman monilajisesta kytkeytyvyydestä alueidenkäytön suunnittelun tarpeita varten? Tutkimus havainnollistaa, että rakennetun ympäristön ja luonnon paikallisilla ominaisuuksilla sekä toisaalta tutkijoiden tekemillä menetelmä- ja lajivalinnoilla, liittyen esimerkiksi mittakaavaan, aineistoihin ja mittaristoihin, on suuri vaikutus kytkeytyvyyspäätelmien lopputulemaan.
Yhteenvetona esitämme, että päätöksenteossa ja alueidenkäytön suunnittelussa tarvitaan sekä yleistettävää että paikallisesti sovellettavaa tietoa maiseman monilajisesta ekologisesta kytkeytyvyydestä. Nämä molemmat huomioiden voidaan tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi rakennetussa ympäristössä sijaitsevan metsäkaistaleen vähimmäisleveydestä.
Lopulta on vielä hyvä huomioida, että absoluuttista totuutta maiseman monilajisesta ekologisesta kytkeytyvyydestä ei ole olemassa. Sen sijaan kytkeytyvyyttä tulee tarkastella tiedon jäsentämistä ohjaavien arvojen, aineistojen ja kompromissiratkaisujen valossa. Jos kompromissit tiedontuotannossa hyväksytään, voidaan kunkin alueen kytkeytyvyyttä arvioida tieteelliseltä pohjalta osana alueidenkäytön suunnittelua. Tiedontuotannon kompromissit tulee kuitenkin kommunikoida läpinäkyvästi osana alueidenkäytön suunnitteluprosesseja.
Epävarmuuksista huolimatta, ekologisen kytkeytyvyyden tutkijoiden tulisi uskaltaa antaa tutkimustietonsa alueidenkäytön suunnittelun käyttöön. Työmme aiheen parissa MUST-projektissa jatkuu.
Teksti: Kaisa Jaalama, Maria Hällfors, Aapo Kahilainen, Risto Heikkinen ja Aino-Maija Määttänen, Suomen ympäristökeskus.
Kirjallisuutta:
Dennis, M., Huck, J. J., Holt, C. D., Bispo, P. D. C., McHenry, E., Speak, A., & James, P. (2024). Land-cover gradients determine alternate drivers of mammalian species richness in fragmented landscapes. Landscape Ecology, 39(8), 146.
Xu, Y., Green, A. J., Mundkur, T., Hagemeijer, W., Mossad, H., Prins, H. H., & de Boer, W. F. (2022). Beyond site-specific criteria: Conservation of migratory birds and their habitats from a network perspective. Diversity, 14(5), 353.
