Tampereen MUST-festivaaleilla järjestetty MUST Forum toi yhteen kaupunkisuunnittelun, alueidenkäytön ja ekologian asiantuntijoita sekä tutkijoita. Tilaisuudessa keskusteltiin, miten suunnitella kaupunkiympäristöjä, joissa niin ihmiset kuin muutkin lajit voivat kukoistaa yhdessä.

YK:n luonnon monimuotoisuuden päivänä 22.5.2025 Metso-kirjastolla keskusteltiin monilajisesta oikeudenmukaisuudesta ja luonnon monimuotoisuutta edistävästä kaupunkisuunnittelusta ja maankäytöstä tutkijoiden alustusten saattelemana, joita kaupunkisuunnittelun asiantuntijat kommentoivat. Päivän keskustelua ohjaava otsikko oli “Miten tukea ihmisten ja luonnon hyvinvointia osana monimuotoisuustavoitteita?”.

Luonto ei tunne valtioiden rajoja: NaturaConnect hahmottaa koko Euroopan mantereen luontoverkostoja

Tilaisuuden avasi Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimusjohtaja Heidi Kujala esittelemällä kansainvälisen EU:n luontoverkostoa tukevia työkaluja ja tietopohjaa kehittävän NaturaConnect -hankkeen. Hankkeen tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuuden turvaamista kolmella tasolla: suojelu, ennallistaminen ja kytkeytyneisyyden parantaminen. Hankkeessa kehitetään erilaisia skenaarioita, jotka kuvaavat, miltä Euroopan maankäyttö voi näyttää tulevaisuudessa – ja miten ne muuttavat luontoverkostoa. Hankkeessa tutkitaan esimerkiksi miten EU:n koordinoitu ohjaus verrattuna jokaisessa jäsenmaassa erikseen tehdyt päätökset uusista suojelualuesita vaikuttaa suojelutuloksiiin. Koska luonnonsuojelun resurssit ovat hajanaisia ja julkinen rahoitus vähäistä, NaturaConnect-hankkeessa on myös kiteytetty olemassa oleva tieto tietokortteihin ja päätöksentekijöiden näkökulmia huomioitu työpajoissa. Hankkeella on selvä viesti: laajempi, rajat ylittävä tarkastelu auttaa hahmottamaan, mikä todella toimii luonnon hyväksi.

Ekologinen kytkeytyneisyys ja monilajinen oikeudenmukaisuus: millaisia ratkaisuja moniarvoiset paikkatietotarkastelut tarjoavat?

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Maria Hällforsin ja johtavan tutkijan Risto Heikkisen esitys loi tarkemman katseen Suomen mittakaavaan ja erityisesti Tampereelle. MUST-hankkeessa tutkitaan, miten eri lajien elinympäristöt sijoittuvat ja kytkeytyvät toisiinsa – ja miten näihin alueisiin liittyvät ihmisten arvot voidaan tuoda mukaan päätöksentekoon. Tavoite on haastava, ja asiantuntijoiden ja tutkijoiden välisessä keskustelussa havaittiin, että liito-oravan elinympäristöt ja niiden kytkeytyneisyysmallit eivät ole ristiriidattomia käytännön lajihavaintojen kanssa. Pelkästään Suomessa elää 48 000 eliölajia, mikä korostaa yhteenvetävien lajitarkasteluiden merkitystä. Yksi menetelmä tähän on tiivistää suuresta joukosta eliölajeja niin sanottuja arkkityyppejä. MUST-hankkeessa ryhmiteltiin useita kymmeniä perhoslajeja niiden toiminnallisten ja rakenteellisten piirteiden perusteella muutamaan pääryhmään, mikä helpottaa useiden lajien tarpeiden tarkastelua osana maankäytön suunnittelua.

Kysymys kaupungeissa ei kuitenkaan ole vain luonnon tilasta, vaan siitä, millaisia merkityksiä ihmiset liittävät kaupunkiluontoon. Turun yliopiston apulaisprofessori Nora Fagerholmin johtaman tutkimustiimin keskiössä on ihmisten kaupunkiluontoon liittämien arvojen tutkimus paikkalähtöisten menetelmien avulla. Vuonna 2024 Tampereella toteutetun paikkatietopohjaisen kyselyn pohjalta muodostettiin kolme luontopaikkaklusteria, jotka kertovat kaupunkilaisten erilaisista suhteista luontoon. Näiden alustavien tutkimustulosten avulla voidaan tunnistaa, missä luonnon ja ihmisten tarpeet kohtaavat ja missä ne törmäävät. Kyseiset “tarpeiden keskittymät” voivat tarjota tärkeää tietoa kaupunkisuunnitteluun luonnon ja ihmisten yhteishyvinvoinnin edistämiseksi kaupunkiympäristöissä.

Paneeli muistutti yhteistoiminnan ja ajattelun muutoksen merkityksestä

Asiantuntijoista ja tutkijoista koostunut paneelikeskustelu osoitti, että monilajinen oikeudenmukaisuus ei ole vain akateeminen käsite, vaan konkreettinen kysymys arjen päätöksenteosta. Kaupunkisuunnittelun asiantuntijat muistuttivat, että monilajisuus ei ole vain ekologinen kysymys, vaan se näkyy jopa kaupungin keskusta-alueiden suunnittelussa.

Keskusteluissa nousi esiin myös kompensaatioiden ristiriidat, erityisesti pienempien kuntien resurssihaasteet sekä kysymys siitä, kenen edustamat arvot ja kokemukset luontoon päätyvät päätöksenteon pohjaksi. Toisaalta tarvitaan ylätason poliittista ohjausta ja toisaalta ruohonjuuritason sitoutumista, mutta ennen kaikkea vuorovaikutusta niiden välillä.

Paneelissa nostettiin esiin myös ristiriidat ylemmiltä tasoilta tulevien tavoitteiden ja paikallisen todellisuuden välillä. Vaikka EU:n sääntely voi edistää luonnonsuojelua, sen hyväksyttävyys paikallisesti voi jäädä vähäiseksi. Vaikka suomalaisilla kunnilla on kaavoituksen myötä keskeinen rooli maankäytön ohjauksessa, niillä on kuitenkin rajallinen valta omistamiensa alueiden ulkopuolella. Kuntien päätösvalta esimerkiksi rakennusten pihojen luontoalueisiin on rajattu, ja maata hallinnoivien toimijoiden arvojen kirjo on laaja. Siksi kunta, jolla on laajemmat maa-alueomistukset, voi olla erilaisessa asemassa verraten kuntaan, jolla on hallinnassaan vähemmän maa-alueita.

Useat keskusteluryhmät peräänkuuluttivat tiedon käytettävyyttä päätöksenteossa: paikkatietoanalyysit ja ekologisen verkoston mallinnus voivat aidosti ohjata kaavoitusta ja viheralueiden suunnittelua, jos ne vain saadaan käyttöön oikealla hetkellä. Keskustelussa myös todettiin, että tutkimustiedon, suunnittelutyön ja päätöksenteon tulee lähteä siitä, että ihminen on osa luontoa, ei sen ulkopuolella. Luonto ei ole resurssi, vaan elinpiiri, jota jaamme muiden kanssa. Keskustelun keskeinen viesti olikin, että monilajinen oikeudenmukaisuus vaatii ensisijaisesti muutosta siinä, miten ajattelemme luonnosta.

 

Kiitos panelistit ja kommentoijat: Anni Nousiainen (Tampereen kaupunki), Selina Raunio (Turun kaupunki), Aino Karilas (Sitowise Oy) Kaisa Mustajärvi (Tampereen kaupunki), Heini Kujala (Luomus), Nora Fagerholm (Turun yliopisto)

MUST Forumin järjestäjät: Kaisa Jaalama, Maria Hällfors, Risto Heikkinen, Valtteri Aaltonen, Nora Fagerholm, Sofia Suomalainen

Teksti: Kaisa Jaalama, Maria Hällfors
Tekstin editointi: Sofia Suomalainen
Keskustelun litteroijat: Karoliina Koskinen, Janne Sala, Margarita Kondakova