Miten voimme sovittaa yhteen ihmisten ja muiden lajien tarpeet kaupungissa, joka kasvaa ja muuttuu? Lappeenrannassa kokoonnuimme etsimään vastauksia tähän kysymykseen tutkimuksen, kaupunkiluonnon ja paikallisen monimuotoisuustyön näkökulmista.
MUST-festivaalin yhteydessä järjestetyssä foorumissa pohdittiin, miten ihmisasukkaiden luontoarvot yhdistettynä ekologiseen kytkeytyvyyteen voi tukea monilajista kaupunkisuunnittelua, miten pienet voitot rakentavat muutosta ja miten win-win-ratkaisut osoittavat että monilaijsen oikeudenmukaisuuden turvaaminen ja yhteiskunnan muut tavoitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Foorumi järjestettiin Lappeenrannassa toukokuussa, viikkoa ennen kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää.
Kenelle kaupunki kuuluu? Paikkasidonnaiset luontoarvot ja ekologinen kytkeytyvyys tekee eri ryhmien tarpeet näkyviksi
Kaupunkisuunnittelussa tehdään jatkuvasti valintoja siitä, kenelle tila kuuluu. Muiden lajien ja monen ihmisryhmän tarpeet jäävät usein näkymättömiksi. MUST-tutkijat Nora Fagerholm ja Maria Hällfors esittelivät viitekehystä, joka perustuu ihmisasukkaiden paikkasidonnaisten luontoarvojen ja ekologisen kytkeytyvyyden yhdistämiseen, jonka avulla nämä tarpeet tehdään näkyviksi.
Tässä tutkimuksessa ekologisen kytkeytyvyyden näkökulma tuotiin vuoropuheluun ihmisten näkökulmien kanssa liittämällä ne konkreettisesti kaupunkiympäristöön. Kytkeytyvyysnäkökulman tuottamat ekologiset arvot tuotiin samalle kartalle kyselyaineistoon perustuvien kaupunkiluonnon sosiaalisten arvojen kanssa.
Ekologinen kytkeytyneisyys tarkoittaa sitä, missä määrin maisema mahdollistaa lajien liikkumisen ja ekologisten prosessien jatkumisen. Ilman kytkeytyvyyttä lajit eivät selviä. Lajit tarvitsevat tilaa, ja tila on kriittistä sekä lajin säilymiselle että ekologisten toimintojen ylläpitämiseksi. Tutkimus kehitti ekologisia arkkityyppejä kuvaamaan eri lajien tilallisia tarpeita: heikosti leviävät niittyperhoset, hyvin lentävät niittyperhoset, metsänreunaperhoset ja liito-orava edustavat kukin erilaisia kytkeytyvyyden tarpeita.
Ihmisten osalta tutkijat käyttivät karttakyselymenetelmää, jossa asukkaat merkitsivät kartalle luonnolle antamiaan arvoja, eli liittivät ne konkreettisiin paikkoihin kaupunkiympäristössä. Analyysi tuotti viisi erilaista käyttäjäprofiilia sen perusteella, miten ihmiset liikkuvat kaupungissa ja kuinka vahva heidän luontosuhteensa on.
Kun ekologiset ja sosiaaliset arvot yhdistetään, löydetään alueet joilla monilajinen synergia on suurin, ja voidaan tunnistaa keskeisiä jännitteitä ja mahdollisuuksia. Tämä tietopohja voi tukea monilajista kaupunkisuunnittelua ja pienten voittojen rakentamista kohti monilajista oikeudenmukaisuutta käytännössä.
Pienet voitot ja win-win ratkaisut voivat johtaa suureen muutokseen
Pieni voitto tarkoittaa toteutettua muutosta, jonka toteuttaminen ei vaadi liikaa ja joka ei aiheuta huomattavaa haittaa muille. MUST-tutkija Valtteri Aaltonen esitteli miten yhteisen tavoitteen ohjaamat pienet voitot eri aloilla voi yhdessä saada aikaan suuren muutoksen.
Pienten voittojen toteuttaminen edellyttää kuitenkin poliittista tahtotilaa. MUST-hankkeen kyselyn tuloksissa, jotka perustuvat kaupunkien, maakuntaliittojen ja ministeriöiden asiantuntijoiden näkemyksiin, toistuvat tutut jännitteet: kasvu vastaan luonnon ennallistaminen, suuret sitoumukset vastaan pienet resurssit ja hidas kaavoitus vastaan kiireellinen ennallistamisen tarve. Silti onnistumisiakin nousi tuloksissa:
- LUMO-ohjelmat ovat muuttaneet kaupunkien hallintokäytäntöjä,
- LUMO-teemat ovat aktiivisesti käytössä eri kunnallisissa sektoreissa,
- Turvealueiden ennallistaminen sekä julkisten metsien euromääräisten tuottotavoitteiden hylkääminen ovat edenneet.
Pienten voittojen lisäksi, Kari Jalonen esitteli foorumissa yhdessä Nora Fagerholmin ja Chris Raymondin kanssa tekemäänsä katsausta win-win ratkaisuista. Win-win ratkaisut ovat ratkaisuja, jotka hyödyttävät samanaikaisesti sekä luonnon monimuotoisuutta että muita yhteiskunnallisia tavoitteita.
Kaupunkien viherrakenteen avulla voidaan lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ennallistaa elinympäristöjä ja parantaa ihmisten hyvinvointia samanaikaisesti. Tuulivoiman koordinoitu lisärakentaminen pienentää hiilijalanjälkeä ja lisää energiaomavaraisuutta, kun se yhdistetään suunnitteluun joka huomioi luonnon monimuotoisuuden. Soiden ennallistaminen itärajalla vahvistaa hiilinieluja, ennallistaa elinympäristöjä, tukee strategista maanpuolustusta ja luo alueellista taloudellista kehitystä.
Nämä esimerkit osoittavat, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja yhteiskunnan muut tavoitteet eivät ole väistämättä ristiriidassa. Ne muotoutuvat jo nyt valtion, kuntien, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä.
Tie monilajiseen oikeudenmukaisuuteen
Monilajinen oikeudenmukaisuus vaatii uudelleenajattelua monilla eri tasoilla: siinä, miten suunnittelemme kaupunkeja, miten teemme päätöksiä ja kenen tarpeet otamme huomioon. Ekologinen kytkeytyvyysanalyysi tarjoaa konkreettisen työkalun eri lajien tarpeiden hahmottamiseen. Karttakysely, jossa asukkaat liittävät luonnolle antamansa arvot konkreettisiin paikkoihin kaupunkiympäristössä, tuo ihmisten paikkasidonnaiset luontoarvot samalle kartalle. Yhdessä nämä tekevät näkyväksi sen, mitä suunnittelussa muuten helposti ohitetaan: keiden tarpeet kohtaavat, keiden eivät, ja missä. Pienet voitot ja win-win-ratkaisut osoittavat, että ihmisten ja muiden lajien tarpeiden yhteensovittaminen voi tapahtua, ja tapahtuukin jo nyt, askel askeleelta.
Teksti: Cecilia af Hällström (Demos Helsinki), Kari Jalonen (Demos Helsinki), Nora Fagerholm (Turun yliopisto), Maria Hällfors (Syke)
Kuvat: Cecilia af Hällström
