Kun kaupungit kasvavat ja tiivistyvät, kaupunkisuunnittelussa luonnon monimuotoisuuden ja monilajisen oikeudenmukaisuuden turvaaminen vaatii aktiivista työtä. Monilajisuussuunnitelma tukee suunnittelijoita yleis- ja asemakaavatasolla.

MUST-tutkijat ovat yhdessä Tampereen kaupungin kanssa pilotoineet monilajisuussuunnitelmaa. Siitä on tarkoitus kehittää yhdyskuntasuunnittelun apuväline, joka sovittaa yhteen ihmisten ja muiden lajien tarpeita, tähtää eri lajien elinolosuhteiden parantamiseen, välittää eri lajien toimijuutta ja osallisuutta sekä pyrkii vähentämään luontokatoa.

Järjestimme huhtikuussa Tampereella MUST-foorumin. Tilaisuuden aluksi kävimme läpi kaupunkien ja kaupunkiseutujen monilajisuuteen keskittyneiden delfoi-haastattelujen tuloksia kaavoitustyön näkökulmasta. Tämän jälkeen esittelimme pilotoinnin tuloksena syntyneet yleiskaavatasoisen monilajisuussuunnitelman sekä luonnoksen asemakaavatason monilajisuuden suunnitteluperiaatteiksi. Lopuksi pidettiin pikatyöpaja asemakaavatasoisen monilajisuusperiaatteiden kehittämiseksi.

Monilajisuussuunnitelma toimii yhdyskuntasuunnittelun apuvälineenä. Sen tavoitteena on muun muassa siniviherrakenteen ekologisen kytkeytyneisyyden säilyttäminen ja parantaminen, ekologisten käytävien turvaaminen, latvuspeittotavoitteiden asettaminen sekä viheraluetavoitteiden ohjaaminen siniviherverkostoa tukevaksi. Yleiskaavatasolla voidaan valita lajistotyön kannalta tärkeimmät asemakaava-alueet, joilla muutokset vaikuttavat eri lajiryhmiin. Asemakaavatasolla luontoverkostot ja rakennetun ympäristön luontotyypit ovat tärkeä lähtökohta eri lajien huomioimiseen.

Monilajisuustyö perustuu luonnonsuojelusuunnittelun ja yhdyskuntasuunnittelun tiiviiseen yhteistyöhön, joka kohdistuu yhä enemmän myös tavanomaiseen kaupunkiluontoon ja sen lajeihin, ei pelkästään uhanalaiseen lajistoon ja luontotyyppeihin.

Monilajisen oikeudenmukaisuuden edistämistä hidastavat jännitteet

Aiemmin keskustelu oikeudesta kaupunkitilaan on koskenut kaupungissa asuvia ihmisryhmiä ja niiden suhdetta esimerkiksi osallisuuteen ja tilan hallintaan. Viime vuosina keskustelu on kuitenkin laajentunut koskemaan kaikkea elämää kaupungeissa. Keskeisiksi ovat nousseet kysymykset ihmisen ja muiden lajien osallistumisesta ja huomioimisesta päätöksenteossa, kaupungin tilankäytössä ja erilaisten päätösten vaikutuksissa.

Marraskuun 2024 ja kesäkuun 2025 välillä toutettamme delfoi-kyselytutkimus selvitti luontoa huomioivan ja monilajisesti oikeudenmukaisen hallinnon mahdollisuuksia ja olosuhteita eri hallintoaloilla ja -tasoilla. Kyselyyn osallistui seitsemän kaupungin, viiden maakuntaliiton, viiden elinvoimakeskuksen ja kahdeksan ministeriön asiantuntijoita.Delfoi-tutkimuksen perusteella luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja monilajista oikeudenmukaisuutta haastavat erityisesti kaupunkien kasvu, taloudelliset rajoitteet ja pula osaamisesta, kun muun muassa kaavoittajien eläköityminen luo osaamisvajetta. Tulosten mukaan luontoa huomioivan ja monilajisesti oikeudenmukaisen hallinnon jännitteisiä kysymyksiä ovat:

• Kasvu vs. luonnon ennallistaminen: Kaupunkien taloudellinen kasvu ja tiivistyminen asettuvat usein vastakkain luonnonsuojelun ja ennallistamisen kanssa.
• Nopeus vs. hitaus: Kiireellinen tarve luonnon ennallistamiseen törmää usein hitaaseen kaavoitusprosessiin.
• Suojelu vs. kilpailu: Tiukat suojeluluvat voivat rajoittaa kilpailua ja kehitystä, vaikka ovatkin luonnonsuojelun kannalta välttämättömiä.
• Sitoumukset vs. resurssit: Usein kaupungeissa tehdään suuria sitoumuksia luonnon monimuotoisuuden puolesta, mutta resurssit niiden toteuttamiseen jäävät pieniksi.

Haasteista huolimatta tunnistettiin myös useita keinoja, joilla kaavoittajat pyrkivät edistämään monilajisuutta:

• Talouden retoriikan omaksuminen: Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannattavuutta on tuotu esiin määrällisillä ja taloudellisilla argumenteilla. Keskustelua on myös käännettävä: asioita ei voida jättää tekemättä hintalapun vuoksi, vaan kallis rakentaminen tulee myös hyväksyä, kun se palvelee arvokkaita monimuotoisuustavoitteita, joihin kaupungit ovat sitoutuneet.
• Luonto osallisena: Luonto on nähty kaavoituksessa yhtenä intressitahona. Positiivisia muutoksia tulisi osata mitata ennakoiden, ja luonnon huomioimatta jättäminen tunnistettava suorana vahinkona myös ihmisille. Tärkeää on korostaa myös luonnon itseisarvoa.
• Ekologinen priorisointi: Suunnittelussa tärkeimmät alueet ja arvokkaimmat luontokohteet on pyritty säästämään ja niihin liittyvä ekologinen kytkeytyneisyys turvamaan keskittymällä ekologisesti ensisijaisiin alueisiin.
• Monihyötyinen kaavoitus: Kaavoituksessa on pyritty löytämään keinoja, jotka tuottavat samanaikaisesti hyötyä sekä ihmisille että luonnolle.

Minkälainen sitten on monilajinen suunnitteluagenda?

Jotta monilajisuus juurtuisi kaupunkisuunnitteluun kaikilla tasoilla, tarvitaan ekologista retoriikkaa. Se tarkoittaa huolellisesti valittujen käsitteiden käyttöä ja argumentointia monilajisen yhteiselon puolesta. Vaikka monilajinen oikeudenmukaisuus kääntää huomion ihmisestä kymmeniin tuhansiin lajeihin Suomessa, suunnittelutyön kannalta on käytännöllistä kiinnittää huomiota yksittäisiin avainlajeihin kuten liito-oraviin. Suunnitteluprosessissa avainlajien tarpeiden huomioiminen voi toimia hyvänä lähtökohtana, joka tukee myös muiden lajien hyvinvointia. Monihyötyisyyden painottaminen auttaa lajistoystävällisessä kaupunkisuunnittelussa.

Monilajisen suunnitteluagendan toteuttamiseen tarvitaan lisäksi jaettu näkemys monilajisista kaupungeista sekä tätä tukevaa lainsäädäntöä ja talouspolitiikkaa. MUST-foorumin keskustelussa tuotiin esiin, että monilajisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi tarvitaan poliittinen selkäranka ja päättäjien sitoumus, jotta ylevät juhlapuheet konkretisoituvat käytännön toimenpiteiksi. Monilajisen kaupungin luominen ei ole vain ympäristöteko, vaan lopulta kyse on yhteisen elinympäristömme huollosta ja huolenpidosta. Poliitikoille tarvitaan vankat perusteet, jotka yhdistävät luonnon itseisarvon ja sen ihmisille tuoman hyödyn, jotta monilajisuutta tukeville toimille saadaan niiden ansaitsema painoarvo.

Teksti: Salla Kässi (Demos Helsinki), Juho Rajaniemi (Tampereen yliopisto), Valtteri Aaltonen (Helsingin yliopisto) ja Laura Uimonen (Tampereen yliopisto)
Kuvat: Salla Kässi

Monilajisuustyön tavoitteita pohdittiin 16.4.2026 työpajassa sekä Pirkanmaan maakunnan ja Tampereen kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Paikalliset hyvät käytännöt, yhteistyö luontojärjestöjen, asukkaiden sekä yritysten kanssa ovat tärkeitä yhteisten suunnitelmien ja periaatteiden kehittämisessä.