Kolmen vuoden työn jälkeen hankkeemme on saavuttanut puolivälin krouvin. Rahoitus toiselle kolmivuotiskaudelle myönnettiin äskettäin, joten nyt on hyvä hetki arvioida tähänastisia tuloksia. Tämä on ensimmäinen kolmesta blogikirjoituksesta, joissa kokoamme yhteen hankkeen keskeisiä oppeja.
Tässä osassa tarkastelemme kasvatuksen ja oppimisen roolia monilajisessa siirtymässä. Seuraavassa osassa pohdimme, miten kaupunkiluonnon jakautumista voidaan tukea oikeudenmukaisemmin monilajisuuden näkökulmasta. Viimeisessä osassa käsittelemme, miten osallistavampi ja sektorirajat ylittävä hallinto voi paremmin edustaa muun luonnon tarpeita.
Kasvatuksen haaste
Opettajat peruskoulusta korkeakouluihin kohtaavat saman haasteen: miten auttaa opiskelijoita aidosti tarttumaan luontokadon pysäyttämisen haasteeseen? Nuorten kokemus omasta toimijuudestaan ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten muutosten edessä on heikko ja he kokevat, ettei heitä kuunnella. Heille tarjolla olevat toimijuuden ja aktivismin muodot vaikuttavat joko mitättömiltä (kierrätys) tai saavuttamattomilta (seuraavaksi Greta Thunbergiksi ryhtyminen).
Yksi puuttuvista asioista on tunne yhteisestä toimijuudesta. Nuoret eivät ole yksinään tämän haasteen edessä, vaan vastuu ja toimijuus kuuluu koko yhteisölle ja kaikille sukupolville. Toisekseen, ihmiset eivät ole ainoita, jotka muovaavat ympäristöämme. Muillakin lajeilla on omat roolinsa, tarpeensa ja olemisen tapansa, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi. Tarvitsemme laajempaa käsitteellistä ja käytännöllistä otetta sekä uusia tapoja puhua luontokadosta ja muista ekologisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Nämä viestinnän ja oppimisen muodot auttavat ymmärtämään, miten ihmisten hyvinvointi kietoutuu yhteen muiden lajien tarpeiden kanssa. Samalla ne nostavat esiin muun luonnon itseisarvon.
Näin toimimme
MUST kokoaa yhteen tutkijoita mm. monimuotoisuuskasvatuksen ja ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden kasvatuksen, yhteiskuntatieteiden, äänimaisemaekologian ja ympäristöhallinnon tutkimuksen aloilta. Yhdessä he suunnittelevat tapoja oppia monilajisesta oikeudenmukaisuudesta: ajatuksesta, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden tulisi ulottua ihmisten lisäksi myös muihin eläviin olentoihin ja ekosysteemeihin.
Yksi keskeisistä työkaluistamme on MUST-alusta. Alusta tarjoaa immersiivisen ääni- ja kuvakokemuksen, jonka avulla käyttäjät voivat tutustua luonnon monimuotoisuuteen äänen ja kuvan kautta. Olemme käyttäneet sitä noin 150 tamperelaisen yläkoululaisen kanssa yhdistäen ulkona tehtyjä luontoretkiä alustalla toteutettuihin virtuaalisiin retkiin. Järjestimme myös kaikille avoimen käsinukketyöpajan, jossa osallistujat pohtivat eri lajien elävien olentojen erilaisia olemisen tapoja. Työpaja rakentui yksinkertaisten kysymysten varaan: “mitkä olennot on helppo nähdä ja kuulla?” “Mitkä taas jäävät muiden jalkoihin, ja millaisia seurauksia tästä voi olla huomaamatta jääville?” Kokemuksen myötä osallistujille syntyi vahvempi käsitys siitä, mitkä lajit jakavat heidän lähiympäristönsä, sekä siitä, miten niiden tarpeita voi alkaa “kuunnella”.
Tammikuussa 2026 veimme nämä ajatukset kansainvälisille areenoille. Osallistuimme Tournefeuillen malli-YK-kokoukseen (Tournefeuille Model United Nations, TOUMUN), oppilasvetoiseen konferenssiin, joka kokosi yhteen kuusi koulua neljästä Euroopan maasta. Tapahtumassa nuorisodelegaatiot koulutettiin toimimaan luonnon oikeuksia edustavina delegaatioina monenkeskisissä neuvotteluissa. MUST-tutkijat ja Pyreneiden kansallispuiston metsänvartijat opastivat oppilaita tässä harjoituksessa, jossa oppilaat edustivat lajien ja ekosysteemien etuja.
Luokkahuoneen ulkopuolella
Tutkimuksemme ja vuorovaikutustyömme tukevat uuden opettajankoulutuksen opetussuunnitelman kehittämistä Suomessa. Tunnistamme työssämme uusia tapoja ja käytäntöjä ottaa monilajiset tarpeet huomioon arjen päätöksenteossa. Opettajilla on keskeinen rooli monilajisten pedagogisten menetelmien tuomisessa kouluihin. Työmme ulottuu kuitenkin myös koulujen ulkopuolelle.
Olemme järjestäneet useita monilajista oikeudenmukaisuutta käsitteleviä työpajoja ja kirjoitusretriittejä, sekä MUST-foorumeiksi kutsumiamme tiede- ja politiikkavuoropuheluja. Niiden avulla opimme, miten ympäristöpolitiikan tekijät ymmärtävät monilajisen oikeudenmukaisuuden, ja miten kehittää uusia konkreettisia keinoja monilajisten tarpeiden huomioimiseksi.
Olemme lisäksi järjestäneet vuosittaisia festivaalitapahtumia suurelle yleisölle Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Niiden avulla kaupunkilaiset ja muut paikalliset asiantuntijat ovat päässeet tutustumaan kaupunkiviheralueita jakavien lajien tarpeisiin ja luomaan yhteyttä niihin. Esimerkiksi Turun MUST-festivaalilla toteutimme oppimistehtäviä, joiden avulla kaupunkilaiset tutustuivat puistoon oravien, perhosten, lokkien ja voikukkien opastamina.
Hankkeen aikana olemme tehneet yhteistyötä tutkijoiden, opettajien ja eri ympäristötoimijoiden kanssa Australiassa, Indonesiassa, Portugalissa, Namibiassa ja Intiassa. Teimme yhteistyötä Namibian yliopiston kanssa kehittääksemme monilajisia lähestymistapoja opettajankoulutukseen ja järjestimme nuorten diplomatiaharjoituksia, joissa yhdistettiin luonnon oikeuksia ja monilajista oikeudenmukaisuutta rajat ylittävän suojelun hallintaan. Nämä kokemukset ovat lisänneet ymmärrystämme siitä, miten tärkeitä nuorten johtamat lähestymistavat ovat monilajisen hallinnon tulevaisuuden uudelleenhahmottamisessa.
Mitä olemme oppineet
Monilajisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä viestiminen ei ole helppoa. Ympäristösuunnittelijat on koulutettu ajattelemaan ekologisten indikaattoreiden ja uhanalaisten lajien listojen kielellä. Sen sijaan viitekehykset, joissa keskiöön nousevat muiden kuin ihmisten näkökulmat ja suhteet, ovat jääneet koulutuksen ulkopuolelle. Olemme huomanneet, että keskustelujen ankkuroiminen tuttuihin, paikallisiin lajeihin ja elinympäristöihin auttaa: liito-orava avaa keskustelua paremmin kuin abstrakti periaate.
Olemme myös huomanneet, että tämä työ vaatii kärsivällisyyttä tieteenalojen välillä. Ekologeilla, kasvatustieteen tutkijoilla, maantieteilijöillä ja päätöksentekijöillä on kullakin erilaisia oletuksia siitä, mitä biodiversiteetti tarkoittaa ja millainen tulevaisuuden pitäisi olla. Eri alojen ammattilaisten yhteistyö on kuitenkin auttanut löytämään yhtymäkohtia ja kehittämään jatkoyhteistyötä.
Tavoitteena on kasvatusjärjestelmä ja laajemmin julkinen kulttuuri, jossa muihin lajeihin ei suhtauduta pelkkinä resursseina tai hallittavina ongelmina vaan naapureina, joita kannattaa kuunnella.
Tämä on ensimmäinen kolmesta blogitekstistä, joissa jaamme hankkeemme vaikuttavuustarinoiden keskeiset kohdat. Kukin vaikuttavuustarina kuvaa yhteiskunnallisen haasteen ja antaa esimerkkejä kehittämistämme konkreettisista muutoksista tai ratkaisuista, sekä siitä, miten tutkimuksemme ja vuorovaikutuksemme ovat edistäneet niiden toteutumista. Nämä blogitekstit ovat mielestämme hyvä tilaisuus kertoa konkreettisista askeleista, joita olemme ottaneet kohti monilajisia muutoksia. Vaikuttavuustarinat ovat myös keskeinen osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamien hankkeiden raportointia, seurantaa ja arviointia.
Teksti: Margarita Kondakova (Helsingin yliopisto), Sinianna Kuosmanen ja Kari Jalonen (Demos Helsinki) sekä Pauliina Rautio ja Maria Helena Saari (Oulun yliopisto)
Valokuvat: Maria Helena Saari (Oulun yliopisto)
